
Tässä on pehmoapinani Paavon oma versio Robinin Puuttuva palanen -laulusta.
Puuttuva banaani:
Se hajoo muhun koulun ruokalassa
Heti tajuun se on mun makuun
Keltainenkin tykkäyslistalla
Tää tuntuu helpolta
Kuin oisin syönyt sen aina
Mun lau-lau-lautaselta puuttuu
banaani ja nam nam
Se oli herkun näköinen
Mun lau-lau-lautaselta puuttuu
banaani ja nam nam
Se oli keltainen
Se on puuttuva banaani
Puuttuva banaani
Puuttuva banaani!
... ...
Laitan nyt tänne yhden keksimäni runon:
Hopeaharjaisen eläimen arvoitus
Yön ystävä hopeaharjainen
Kauniit on jouhet sen
Sarvi kirkkaassa kuun valossa hohtaa
Illan hämärtyessä lepoa eläin ei kaipaa
Se jalat oikaisee
Alta suurten kallioiden kulkee
Rakas varsansa eläimen täytyy löytää
Varsa ei muuten emäänsä nää
Illalla varsa vielä kulki emänsä mukana
Nyt se on kadonnut, kuin hetken kestävä salama
Ehtii eläin jo takaisin lempipaikkaansa kallionrinteelle tulemaan
Nyt varsa siellä jo seisoo, ja emänsä nähdessään juoksee tätä vastaan
Arvasitko jo, mikä runon eläin on, tuo hopeaharjainen?
No, sehän on yksisarvinen!
~Karoliina~
Huom. Runossa (ennen kohtaa "arvasitko jo, mikä runon eläin on..." jne.) näkyi jo vastaus, se pitää vain etsiä sieltä;)
ps. Katso myös toista blogiani elainsanomat.blogspot.fi (Eläinsanomat-lehden blogi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti